Kota Kinabalusta siirryttiin Vietnamiin Ho Chi Minh Cityyn. Monelle paikalliselle ja turistille kaupungin nimi on edelleen Saigon, joka on tällä hetkellä rinnakkaiskäytössä epävirallisena nimenä. Saigon oli Etelä-Vietnamin pääkaupunki 1954-1976. Lyhenteenä käytetään kaupungista myös HCMC.
Ho Chi Minh City on hektinen, yli 12 miljoonan asukkaan kaupunki. Kaupunki on asukasluvultaan maan isoin kaupunki ja se on Vietnamin taloudellinen keskus. HCMC on käynyt läpi rankan lähihistorian, mutta kaupunki on uudistunut viimeaikoina voimakkaasti ja jättänyt historian kolhut taakseen.
Saavuttiin HCMC illalla ja heti taksin kyydissä päästiin kokemaan kaupungin kaoottinen liikenne. Se oli yhtaikaa kiehtova ja pelottava. Lähinnä ajatukset pyörivät yhden kysymyksen ympärillä, miten tässä liikenteessä voi selvitä hengissä ja mitkä säännöt liikenteessä oikein on käytössä? Päässäni myös pyörii, että miten tullaan tässä kaupungissa ylittämään katuja.
Kaupungin liikenne on hyvin kaoottinen ja siellä virtaa loputon skootterivirta, noin 5 miljoonaa skootteria, mopoa ja moottoripyörää. Autoja kaupungissa näkee vain murto-osan verrattuna kaksipyöräisiin. Skootterit vyöryvät pitkin katuja ja välillä ne puikkelehtivat vastaantulijoiden kaistalle. Tämä näyttää aivan mielipuoliselta, mutta jotenkin kaikki toimii ja yhtään onnettomuutta emme siellä nähneet. Alkuvaiheessa tien ylitys oli pelottava, mutta aika pian opittiin se taito. Paras tapa ylittää tie on kävellä rauhallisesti askel askeleelta pysähtymättä. Välillä oli kyllä pakko pysähtyä, koska mopovirta oli valtava. Onneksi paikalliset tietävät, että turistit eivät välttämättä osaa tien ylitystä niin hyvin kuin paikalliset. Näin ollen he osaavat kyllä väistää turisteja tien ylityksessä todella hyvin.
Kaupunki jakaa ihmisten mielipiteitä. Moni kokee kaupungin hämmentävänä ja sekavana. Tietysti ongelmana ovat myös saasteongelmat ja meidän vierailun aikana aurinkoa ei oikein näkynyt saastepilven läpi ollenkaan. Toisaalta kaupunki on hyvin kiehtova, jossa näkyvät rinta rinnan siirtomaatyyliset talot ja modernit pilvenpiirtäjät.
1. Sotamuseo
Ho Chi Minh Cityssä vierailimme sotamuseossa (War Remnants Museum), jossa on esillä Vietnamin sodasta kertovia faktoja valokuvineen ja sotakalustoineen.
Sisäänpääsylipun hinta museoon on 40 000 VND (n. 1.60 €), lapsille puoleen hintaan.
Museo on avoinna joka päivä klo 7.30 – 12.00 & 13.30-17.00 (tarkista tieto ennen vierailua nettisivuilta).
Lisätietoja sotamuseon nettisivuilta.
Museo on kolmessa kerroksessa ja siellä kuluu helposti pari tuntia. Valokuvanäyttelyiden lisäksi museon pihalla on esillä Vietnamin sodassa molemmilla puolilla käytössä olleita sotakalustoa kuten tankkeja, helikoptereita ja muuta kalustoa.
Ensimmäisessä kerroksessa oli yleisiä kuvia sodan ajasta ja yleisesti esittelyä miten Vietnam on kehittynyt yms.
Toisessa kerroksessa on pysäyttävin ja koskettavin näyttelyn osa-alue. Koko kerros on täynnä valokuvia, jossa esitellään, mitä raakuuksia Yhdysvaltalaiset sotilaat ovat tehneet. Yksi julma teko oli se, että he pudottivat lentokoneista erittäin nopeasti vaikuttavia myrkkyjä alas maahan. Valokuvissa on esillä, miten myrkyt ovat aiheuttaneet ihmisille ja heidän jälkeläisille. Erittäin paljon oli erilaisia epämuodostumia ja muita sairauksia. Kaikki on esitetty mitään kaunistelematta.
Kolmannessa kerroksessa on esillä Yhdysvaltain sotilaiden käyttämiä varusteita ja kalustoa. Paljon myös kerrotaan, että miksi sota alkoi yms.
2. Itsenäisyyspalatsi
Toinen kiehtova Saigonin nähtävyys on Itsenäisyyspalatsi (Reunification Palace). Palatsi toimii Etelä-Vietnamin presidentin asumuksena vuodesta 1967 kevääseen 1975 asti. Silloin Pohjois-Vietnamin sissit valloittivat Etelä-Vietnamin. Vanha hallintopalatsi on jätetty täysin 1970-luvun asuunsa.
Sisäänpääsylipun hinta on 40 000 VND (n. 1.60 €)
Palatsi on avoinna joka päivä klo 7.30 – 11.00 &13.00-16.00 (tarkista tieto ennen vierailua nettisivuilta)
Lisätietoja paltsin nettisivuilta.
3. Notre Damen kirkko ja Postitalo
Notre Damen katedraali on rakennettu silloin kun Ranska hallitsi maata, samoin kaupungin pääposti, joka on arkkitehtuuriltaan ranskalaistyylinen.
4. Vesibussi
Ho Chi Minh kaupungin halki virtaa Saigonin joki. Haluttiin nähdä kaupunkia joelta käsin, näin ollen otettiin vesibussi, joka on todella edullinen tapa nähdä kaupunkia. Lippu yhteen suuntaan maksoi alle 1 €/aikuinen. Me matkustettiin koko kierros, keskustasta loppupysäkille ja sietä takaisin keskustaan. Joelta näki myös todellista elämää, surullista oli katsoa, minkälaisia roskalauttoja kulkee joella. Päätepysäkillä oli vesibussilla jopa haasteellista päästä laituriin, koska roskalautta esti sen. Kuitenkin mielenkiintoinen nähdä, miten paikalliset elävät ja minkälaisia uusia asuinalueita lähialueille rakennetaan.
Ensimmäisenä iltana löydettiin sattumalta Ben Thanh Street Food Market, joista saa aasialaista katuruokaa. Ruoka oli todella herkullinen ja sen jälkeen käytännössä emme syöneet missään muualla kun täällä. Ruokaa oli todella edullista (noin 2 €/annos) ja niin hyvää. Me testattiin erilaisia ruokia ja kaikki osoittautuivat erinomaiseksi. Illalla siellä on joskus live-musiikkia, silloin paikka on täynnä turisteja ja tunnelma katossa. Tämä paikka on todella suosittelemisen arvoinen.
Vieressä on myös Ben Thanh markkina-alue, josta saa sitten ostettua vaikka mitä. Hedelmät olivat todella herkullisia.
Majoitus
Kaupungissa on todella paljon erittäin hyvätasoista majoitusta. Monelta hotellilta löytyy katolta uima-allas, josta on mahtavat näkymät kaupungin ylle. Ehdottomasti kannattaa siis varata hienompi hotelli ja viettää osa päivästä uima-altaalla.
Meidän hotelli sijaitsi aivan keskustassa District 1 alueella, Alagon Saigon Hotel & Spa. Hotelli oli todella hyvä ja palvelu erinomainen. Aamupala oli runsas ja hintaan kuului iltapäivätee. Me oltiin erittäin tyytyväisiä tähän hotelliin.
Kolmen päivän ajan emme käyttäneet mitään kulkuneuvoja vaan käveltiin joka paikkaan. Suosittelen ehdottomasti varaamaan hotellin keskusta-alueelle, koska silloin pääsee helposti siirtymään joka paikkaan.
Yhteenvetona voin sanoa, että Ho Chi Minh City osoittautui kuitenkin todelle kiehtovaksi, helpoksi ja rennoksi kaupungiksi. Aikaa kannattaa varata myös suurkaupunkielämän aistimiseen ja päämäärättömän kaupungin kiertelyyn. Tämä on kaupunki, johon haluan vielä joskus palata.