Matkaunelmia

San Marino on ollut minulla jo pitkään haavelistalla, koska kuvissa paikka näyttää aina niin viehättävältä. Nyt kun pääsin itse tämän kokemaan, täytyy sanoa, että kuvat eivät edes tee oikeutta vanhan kaupungin viehättävyydelle ja näkymille, jotka avautuvat joka paikasta vanhaa kaupunkia.

Vierailtiin San Marinossa meidän Italia matkan yhteydessä. Asuntomme sijaitsi Maceratassa ja sieltä on matkaa San Marinoon noin 160 km.  San Marino sijaitsee lähellä Riminin rantalomakohteita ja sen takia siellä on kesällä suhteellisen paljon turisteja. Väkiluvultaan se on Euroopan toiseksi pienin maa ja pinta-alaltaan kolmanneksi pienin.

Matka San Marinon vanhaan kaupunkiin on todella mielenkiintoinen, pikkuhiljaa noustaan mäkeä ylös, kunnes lopulta ollaan Titanovuoren huipulla 750 m korkeudessa. Matkan varrella on lukuisia parkkipaikkoja, mutta me ajettiin korkeimpaan parkkiin, josta on lyhyt matka vanhaan kaupunkiin. Parkkipaikan pystyy maksamaan automaattiin vain kolikoilla eli kolikoita kannattaa olla mukana. Onneksi lähellä on myös automaatti, jossa saa vaihdettua setelit kolikoiksi.

San Marinon vanhassa kaupungissa kapeat kadut mutkittelevat ylös ja alas sekä talot on rakennettu toisiinsa kiinni jyrkän vuoren rinteille. San Marinon vanha kaupunki on myös listattu Unescon maailmanperintökohteeksi.

Päänähtävyydet kaupungissa ovat Titanovuoren päällä rakennetut kolme tornia. Ensimmäinen torni (Guaita) sijaitsee suoraan vanhankaupungin yläpuolella.

Toinen torni (Cesta) on melko lähellä ensimmäistä.  Täällä on myös asemuseo. Molempien tornien sisäänpääsyt ovat siis maksullisia.

Kolmas torni (Montale) sijaitsee hieman kauempana vanhasta kaupungista. Sinne pääsee kivistä metsäpolkua pitkin.  Kolmanteen torniin ei pääse sisälle ollenkaan, koska siinä ei ole ovea. Me ei kävelty edes kolmanteen torniin asti vaan otettiin vain valokuva noin puolessavälissä matkaa.

San Marinon tunnetuin rakennus on Palazzo Publico. Korkealle nousevan kellotornin näkee jo kaukaa eli sinne suunnistaminen ei tuota ongelmia.

Rakennus on valmistunut 1800-luvun loppupuolella ja sen tiloissa on paljon taidetta ja upeita huoneita. Emme käyneet rakennuksessa sisällä vaan tutkailtiin rakennusta ulkoapäin ja ihasteltiin sen aukiolta avautuvia maisemia.

Parin tunnin kävelyn jälkeen nälkä yllätti ja ruvettiin etsimään ruokapaikkaa. San Marinossa on hyvin vaikea löytää paikallista ravintolaa vaan kaikki ovat turisteille suunnattuja ruokapaikkoja. Suurin osa ravintoloista sijaitsevat aika lähellä ensimmäistä tornia, jossa luonnollisesti on myös paljon turisteja. Mekin valittiin sieltä ravintola, josta näkymät ympäristölle olivat mahtavat. Tilattiin pizzaa ja juotiin viiniä. Pizza ei ollut kyllä yhtä hyvä, joka oltiin syöty Italian puolella. Näkymät onneksi korvasivat huonon ruokakokemuksen.

Päivällisen jälkeen kiivettiin mäkeä ylös, josta avautuvat San Marinon postikorttimaisemat. Tämä näkymä on nimenomaan se, joka komeilee San Marinon postikorteissa ja muissa maata esittelevissä kirjoituksissa sekä esitteissä. Kaupungissa kiertäessä ei edes käsitä,  että ensimmäinen torni on rakennettu todellakin suoraan vuoren huipulle. Todella upea näky.