Koko matkan lyhyt selostus: omatoimimatka, Lennot Helsingistä Lufthansalla (Frankfurtin kautta) Miamiin. Lennot Fort Lauderdalesta JetBluella San Juaniin. San Juanista lähti risteily.
Risteilyn pysähdyspaikat:
Tortola, B.V.I – Philipsburg, St Maarten – Basseterre, Nevis & St Kitts – Roseau, Dominica – Bridgetown, Barbados
Matkan kesto: 4.2.-22.2.2014
Hotellit: 2 yötä Fort Lauderdalessa (Comfort Suites Airport & Cruise Port)
2 yötä San Juanissa (Hampton Inn & Suiten San Juan),
Etelä-Karibian ristely: 7 yötä Jewel of Seas parvekkeellinen hytti
3 yötä Orlandossa (Days Inn Orlando Airport -Florida Mall)
3 yötä Miamissa (Comfort Suites Miami AirportNorth)
Laiva: Jewel of the Seas
Autonvuokraus: 2 pv vuokraus alkumatkalle Momondo.fi kautta (Alamosta saatiin auto) ja 6 pv vuokraus loppumatkalle Holidayautos.fi kautta (Thriftystä saatiin auto)
Matkalaiset: kaksin miehen kanssa
Lento meni hyvin ja saavuimme Miamin kentälle päivällä noin klo 15. Mietittiin, että nyt pitää varmaan jonoissa odottaa vielä 2 h, koska näin meitä oli varoitettu. Kuitenkin kävi näin, että jonossa odotettiin ehkä 5 min ja 3 min meni passitarkastuksessa eli pitää kyllä sanoa, että meille kävi todella hyvä tuuri. Rajalla kysyttiin peruskysymykset, johon oltiin hyvin varauduttu. Meiltä kysyttiin, että oletteko naimisissa, mitä työtä teette, miten kauan aiotte viipyä ja monta kerta olette aiemmin käyneet jenkeissä sekä onko kysymyksessä lomamatka? Sen jälkeen meitä kuvattiin ja otettiin sormenjäljet. Mielestäni kaikki sujui oikein hyvin.
Sen jälkeen haettiin laukut ja siirryttiin etsimään, että mistä löytyisi vuokra-autot. Euroopassa ollaan totuttu, että vuokra-autot haetaan aina kentältä, mutta jenkeissä vuokra-auto keskukseen vie juna tai sitten bussi. Miamin kentällä vuokra-auto keskukseen vei juna. Kun päästiin vuokra-auto keskukseen, sitten kyllä ymmärrettiin, miksi se pitää olla erillinen alue. Tämä oli siis aivan valtava, vuokra-autojen firmoja oli neljässä eri kerroksessa ja jokaisessa varmaan noin 6 eri yritystä. Meidän vuokra-auto oli Alamosta. Tehtiin sopimukset, käytiin tärkeimmät asiat läpi ja sen jälkeen mentiin valtavaan halliin, jossa vuokra-autot olivat parkissa. Ihmeteltiin, että miksi meille ei annettu tiskiltä vuokra-auton avainta, mutta hallissa sitten selvisi, että tietystä autorivistä sai ottaa mieleisensä auton. Vasta kun oltiin ajamassa hallista ulos, tämä auto ns. rekisteröitiin meille. Ajettiin heti hotellille, siellä vaihdettiin vaatteet ja sen jälkeen lähdettiin syömään. Miamin kentältä Fort Lauderdaleen on noin 40 km. Matka sujui hyvin ja ruuhkaa ei silloin ollut. Moottoritiellä yhteen suuntaan menee 5 kaistaa. Amerikka on autoilun luvattu maa.
2 yötä oltiin Fort Lauderdalessa Comfort Suites Airport & Cruise Port hotellissa. Hotelli oli ihan hyvä, mutta siihen hintaan olisi kyllä toivottu vielä parempaa. Miamin ja Fort Lauderdalen alueella mielestäni hotellien hinta-laatusuhde ei ole kovin hyvä. Perushotellista saa maksaa huomattavasti enemmän kuin Euroopassa (esim. Saksassa, Espanjassa tai Italiassa). Mutta kuitenkin turisteja riittää siihen hintaan yllin kyllin eli ei ole tarvetta edes alentaa hintoja. Käytiin illalla Aventura Mall kauppakeskuksessa, koska ajateltiin, että sieltä löytää helposti ruokapaikan ja voi samalla käydä katsomassa, mikä on yleinen hintataso. Olin jo aiemmin ottanut selvää, että jenkeistä kannattaa ostaa jenkkimerkkejä eli Guess, Tommy Hilfigren, Victoria Secret, Calvin Klein, Michael Kors jne. Niitä kauppoja siis lähdettiin ensimmäiseksi ihmettelemään. Ja pettymys oli todella suuri kun huomattiin, että hinnat olivat todella korkeat ja alennuksia ei ollut ollenkaan. Päätettiin lähteä seuraavana päivänä outlettiin Sawgrass Millsiin ja toivottiin, että jospa siellä olisi halvemmat hinnat.
Seuraavana aamuna herättiin todella aikaisin, koska aikaero hieman vaivasi, oltiin hereillä varmaan klo 5 aamulla. Aamupalalle pääsi vasta 6.30. Aamupala olikin sitten hiukan erilainen, johon ollaan Aasiassa ja Euroopassa totuttu. Tarjolla oli todella yksinkertainen aamupala: muna, lihapuikot, paahtoleipä/baageli ja jogurtti. Ilmeisesti Jenkeissä aamupalan tärkein ruoka on vohvelit. Vohvelirauta löytyy jokaisesta hotellista. Vohvelit piti itse paistaa eli isossa kannussa oli taikina, jota laitettiin mukiin ja mukista sitten kaadettiin vohvelirautaan, 3 min ja herkulliset vohvelit olivat valmiina. Vohvelin kanssa oli maapähkinävoita tai vaahterasiirappia.
Seuraavana aamuna siirryttiin Fort Lauderdalen lentokentälle, josta oli tarkoitus lentää San Juaniin. San Juan on Yhdysvalloille kuuluva Puerto Ricon itsehallintoalueen pääkaupunki. Mielestäni kuitenkin Puerto Rico muistuttaa enemmän Espanjaa kuin Yhdysvaltoja, San Juanin vanhassa kaupungissa oli myös paljon Eurooppalaisia vaikutteita. Puerto Rico on myös täysin espanjankielinen, mutta englannilla pärjää oikein hyvin. Kerran kävi vaatekaupassa näin, että myyjä ei osannut ollenkaan englantia.
Palaan nyt vielä Fort Lauderdalen kentälle, jossa koettiin ensimmäisen kerran turvatarkastus jenkkiläisen tyyliin. Se on kyllä meille uusi kokemus, koska Euroopassa eikä Aasian maissa emme ole sellaista tarkastusta aiemmin kokeneet. Eli turvatarkastus on erittäin tarkkaa. Siellä pitää ottaa aina kengät pois ja pelkästään turvatarkastusportista kulkeminen ei riitä vaan pitää mennä ns. lasikoppiin, jossa nostetaan kädet ylös ja koko kroppa läpivalaistaan. Ja sen jälkeenkin vielä tarkastetaan käsin, koska saattaa olla, että kone näytti jotain epäilyttävää, esim. housujen nappi. Ja kaiken lisäksi vaikka ihmisiä on jonottamassa aikamoiset määrät, on portteja käytössä vain 2. Eli kyllä siinä sitten kestää.
Lento San Juaniin meni oikein hyvin. JetBlue lentoyhtiönä oli todella positiivinen yllätys. Penkkiväli oli todella leveä ja meidän yllätykseksi siellä tarjottiin ilmaiseksi alkoholittomia juomia, sipsi- tai pähkinäpaketti sekä keksipaketti. Ja hyvä palvelu vielä kaupan päälle. Jetblue on halpalentoyhtiö, mutta siinä mielessä erikoinen, että 1 kpl (22 kg) matkalaukun saa laittaa ilmaiseksi ruumaan + yhden lentolaukun saa ottaa koneeseen. Jokaisessa istuimessa ovat myös omat näytöt.
San Juanissa meillä oli myös etukäteen vuokrattu auto Acelta. Luultiin, että kyseinen autovuokrausyritys on lentokentällä, mutta tämä selvisi aika pian, että siihen onkin bussikuljetus. Jäätiin siis odottamaan bussikuljetusta kun joku mies siinä pysäkillä selitteli, että täältä se lähtee. Kun bussi tuli, hypättiin kyytiin. Ja sitten meille selvisi, että tässähän maassa pitää jättää tippiä joka käänteessä. Eli se mies, joka meille kertoi, että tästä tämä kyyti lähtee, olikin ”palkattu” siihen työhön, mutta ilmeisesti vain tippiperiaatteella. Kun istuttiin jo autossa, hän vaan näytti nyrkkiä hyvin vihaisesti. Siitä saatiin sitten heti opetus, että pientä rahaa kannattaa ja pitää olla koko ajan mukana ja tippiä annetaan joka käänteessä. Meille se on todella vierasta ja myös ärsyttävä.
Hotellimme oli Hampton Inn & Suites ja se oli todella hieno. Iltapäivällä käytiin San Juanin vanhassa kaupungissa ja ajeltiin autolla lähistöllä. Hotellin palattua meidän yllätykseksi siellä oli hotellin vieraille ilmainen iltapalatarjontaa eli lettuja, sipsejä, poppareita ja erilaisia drinkkejä.
Kuvia meidän hotellista
Kuvia San Juanin vanhasta kaupungista
Seuraavana päivänä oli tarkoitus mennä El Yunque sademetsään. Olin jo etukäteen katsonut kuvia sademetsästä ja se näytti todella vaikuttavalta. Sademetsäreitti oli aika pitkä ja autolla piti siirtyä eri pysähdyspaikoista toiseen. Siinä sitten käveltiin eri reittejä ja matkan varrella oli lukuisia vesiputouksia ja mahtavaa luontoa. Toivottavasti kuvista näkee pienen osan tämän sademetsän mahtavuudesta.
Keskellä sademetsää tapahtui myös epämiellyttävä kokemus – nimittäin vuokra-automme ei yhtäkkiä enää käynnistynyt. Siinä sitten ihmeteltiin varmaan tunti kun nähtiin sademetsän huoltomies, jolta pyydettiin apua, koska meidän puhelimilla ei ollut kenttää ja sitten kun kenttä ilmestyi, emme päässeet jostain syystä soittamaan auto-vuokraukseen. Huoltomies soitti vuokrausfirmaan ja sieltä luvattiin lähettää hinausauto. Kukaan ei siinä vaiheessa puhunut, että tuodaanko meille myös toinen auto. Mieheni sitten ajatteli, että hän vielä katsoo konepellin alta, että olisiko vielä jotain tehtävissä. Hän huomasi, että auton akku ei ollut kunnolla kiinni ja eihän silloin auto voi oikein käynnistyä. Sen jälkeen kun mieheni oli kääntänyt akun paikoilleen (sen verran kun nyt pystyi ilman työkaluja), auto onneksi käynnistyi. Soitettiin sitten takaisin, että ei tarvitse enää toimittaa hinausautoa, vaan me jatketaan matkaa. Loppupäivä vietettiin sitten sademetsässä upeista maisemista nauttien. Matkalla takaisin kaupunkiin (San Juan) käytiin rannalla ja vielä yhdessä outletissä, jossa olivat myös todella edulliset hinnat ja tehtiin hyviä löytöjä.
Seuraavana aamuna palautettiin vuokra-auto ja sen jälkeen oli tarkoitus siirtyä heti laivalle, koska laivalle pääsee jo hyvin aikaisin vaikka laiva lähti klo 20.00. Auto-vuokauksessa he kyllä olivat hyvin pahoillaan ja he tarjosivat hyvitykseksi ilmaisen kyytiin risteilysatamaan. Kuskille sitten maksettiin tietysti tippiä. Risteilystä kerron sitten seuraavassa postauksessa.