Risteilymme alkoi lauantaina 8.2 San Juanista. Laiva oli Jewel of the Seas, joka on Royal Caribian varustamon laiva. Kysymyksessä oli 7 päivän Etelä-Karibian risteily. Pysähdyspaikkoja oli 5 ja kuudes päivä oli meripäivä.
Risteilyn pysähdyspaikat olivat seuraavat: Tortola (Brittiläiset Neitsytsaaret), Philipsburg (St Maarten), Basseterre (Nevis & St Kitts), Roseau (Dominica) ja Bridgetown (Barbados).
Saavuimme satamaan noin klo 13. Siellä oli jo siihen aikaan suhteellisen paljon ihmisiä, mutta pitkiä jonoja ei siitä huolimatta päässyt syntymään. Matkalaukut jätettiin ulos ja vasta sen jälkeen mentiin terminaaliin. Laukut toimitetaan sitten myöhemmin hyttiin. Jos on tehnyt lähtöselvityksen etukäteen netissä, silloin kaikki matkaliput + muut tarvittavat liitteet lähetetään sähköpostiin. Siinä on myös mukana sivu, jossa on matkalaukkuun nidottava nimilappu hyttinumeroineen. Itse saa kuljettaa laivaan yhden käsimatkatavaran.
Matkalaukkujen luovuttamisen ja passitarkastuksen jälkeen pääsimme siirtymään terminaalirakennukseen, jonka kautta laivaan kuljetaan. Terminaalissa kysyttiin sitten matkaliput ja taas passit. Samassa yhteydessä meille annettiin kortit, jotka toimivat hyttiavaimena, henkilöllisyystodistuksena ja luottokorttina. Laivalla ei siis käytetä rahaa eikä muita luottokortteja ollenkaan. Ainut poikkeus on casino, jossa pitää käyttää rahaa. Hyttikortin saatuamme siirryimme turvatarkastukseen ja samassa yhteydessä otettiin sormenjäljet ja kuva. Tämän jälkeen pääsimme siirtymän sitten laivaan. Kuitenkin yhteenvetona voi sanoa, että homma toimii näihin lukuisiin tarkastuspisteisiin todella hyvin ja nopeasti.
Laivaan päästyämme lähdimme heti katsomaan meidän hyttiä. Hytti sijaitsi laivan kannella 9 ja kysymyksessä oli parvekkeellinen hytti. Hytti oli todella viihtyisä ja iso. Hytteihin oli myös jaettu infolehtinen, jossa oli kerrottu kyseisen päivän ohjelmat, kauppojen ja ruokapaikkojen aukioloajat, säätiedote, illan pukukoodi, iltashown sisältö ja kaikkea muuta hyödyllistä. Tutustuimme pikaisesti kyseiseen tiedotteeseen ja todettiin heti, että kyllä laivalla on todella paljon tekemistä eli tylsää ei ainakaan voi tulla. Hyteissä piipahtamisen jälkeen lähdimme heti lounaalle. Lounaan jälkeen sitten tutustuimme laivaan.
Tässä kuvia hytistämme
Hytteihin ilmestyi iltaisin pyyhkeistä tehtyjä eläimiä. Vieressä oli sitten seuraavaa päivää koskeva infolehtinen ja kaukosäädin. Televisiosta voi tutustua retkitarjontaan ja seuraavaan pysähdyspaikkaan.
Jewel of the Seas on rakennettu 2004 Saksassa. Tällä laivalla ei ole varsinaista kävelykatua, vaan laivan keskellä oli aukio joka on ylös asti auki. Iltaisin aukiolla oli ohjelmaa, kuten elävää musiikkia, tanssia ja pienimuotoista tanssiesityksiä. Koko laivan korkeudessa kulkivat lasihissit, niitä oli 4 kpl.
Kuvia laivasta
Laivan yläkansilta löytyivät uima-altaat ja pore-altaat (3 uima-allasta, josta 1 oli vain lapsille ja 1 vain aikuisille). Uima-altaiden yhteydessä olivat myös baarit (2 kpl) ja pienet ravintolat, josta sai pika-ruokaa. Aurinkotuoleja kansilla oli todella paljon, ainoastaan meripäivänä tuolien löytäminen oli haasteellinen, mutta silloinkin ne lopulta löytyivät. Juomia tarjoiltiin myös suoraan aurinkotuolille eli välttämättä ei tarvinnut edes itse baaritiskille mennä. Alkoholijuomat maksettiin sitten laivakortilla, koska ne eivät kuulunut matkan hintaan.
Seuraavaksi haluan kertoa ruokapaikoista ja ruuista yleensä. Hyvä ruoka on tietysti erittäin tärkeä osa risteilyä. Risteilyn hintaan kuuluvat siis melkein kaikkien ravintoloiden ruuat ja alkoholittomat juomat (vesi, lime- tai passiolimu, kahvi, tee ja kaakao). Mutta esimerkiksi cocis ja jaffa ovat maksulliset. Lisäksi laivalla on kaksi isämaksullista ravintolaa, mutta me emme niissä käyneet. Kattausmaksu Chops Grillessa on 30$/hlö ja Portofinossa 20 $/hlö.
Aamupalalla kävimme laivan seisovassa pöydässä Windjammer Cafessa. Aamupala oli todella hyvä ja monipuolinen. Paras oli tilauksesta valmistettu kinkku-juustomunakas. Ja tietysti lettuja tuli syötyä joka aamu. Ystävänpäivänä oli a la carten ravintolassa brunssi, joka oli todella näyttäväsi katettu.
Kuvia Ystävänpäivän aamun brunssista a la carten ravintolassa (Tides)
Kuvia seisovan pöydän ruuista (Windjammer Cafe)
Laivan pääruokasali (a la carte) on nimeltään Tides ja siellä syödään illallinen. Varausvaiheessa olin jo varannut illallisen klo 18 eikä sitä saanut enää muuttaa. Joka ilta syötiin samassa pöydässä. Pöytään mahtui 10 henkilöä eli meidän kanssa samassa pöydässä istuivat 4 pariskuntaa. Kaikki pariskunnat olivat suunnilleen meidän ikäisemme tai nuoremmat. Isoissa pöydissä pääsee sitten tutustumaan kanssamatkustajiin. Meidän pöydässä olivat kaikki 4 pariskuntaa Yhdysvalloista ja tutustuimme heihin aika pintapuolisesti. Kaikki olivat kyllä erittäin mukavia. Yllätykseksemme muutenkin risteilyllä oli yllättävän paljon nuoria eli risteily ei todellakaan ole vain eläkeläisten hupia. Ruoka oli ravintolassa erittäin hyvä ja ruokalista vaihtui joka päivä, tietyt klassikkoruuat olivat ruokalistassa joka ilta. Illalliselle kuului alkuruoka, pääruoka ja jälkiruoka. Ja mikä oli todella erikoista, kaikkia ruokia sai tilata mielin määrin eli esim. hummeripäivänä aika monella oli monta annosta hummeria ja myös jälkiruokia tilattiin useampia. Me tyydyttiin kyllä aina vain yhteen ruokaan. Ruuan kanssa tilattiin viiniä, joka oli maksullista. Hinta oli noin 9 $/lasi.
Tässä kuvia a la carten ruuista
Ensimmäinen pysähdyspaikka oli Tortola, Brittiläiset Neitsytsaaret. Tortola on Brittiläisten Neitsytsaarten suurin saari ja siellä sijaitsee myös saaren pääkaupunki Road Town. Aamupalan jälkeen siirryttiin laivan kannelle 2, josta päästiin ulos laiturille. Laivasta siirtyessä saarelle joutuu aina leimaamaan kortin ja sen jälkeen pääsee ulos maihin. Takaisintullessa pitää taas leimata kortti ja ennen laivalle pääsyä suoritetaan myös turvatarkastus.
Tortolan satama on todella yksinkertainen. Siinä on vaan pieni kioski, josta sai kartan ja varaustiski, josta sai varattua retkiä. Me ajateltiin ensiksi tutustua kaupunkiin ja muita suunnitelmia ei siinä vaiheessa ollutkaan. Kaupunki oli siis todella pieni ja kaikki paikat olivat kiinni. Näin ollen sitten päätettiin mennä saarikierrokselle. Käveltiin kaupungin keskusaukiolle, jossa oli saarikierroksen tarjoojia. Just sopivasti oli yksi saarikierros alkamassa ja siinä autossa vielä 2 paikkaa vapaana. Auto, jolla näitä kierroksia tehtiin oli ns. lava-auto, johon oli laitettu penkkejä. Onneksi lava-autossa oli myös katto. Autoon mahtui 16 henkilöä eli penkkejä oli 4 ja jokaiselle penkille mahtui 4 henkilöä. Porukka oli hyvin iloinen eli kaikki siis olivat meidän kanssa samasta risteilyaluksesta. Kuski oli myös hyvin puhelias ja kertoi Tortolan historiasta ja kaikesta muusta mahdollisesta matkan varrella. Saari on hyvin vuoristoinen ja tiet aika huonossa kunnossa eli kyllä kyyti oli välillä aika pomppivaa.
Ajettiin rannikkoa pitkin ja siirtyäkseen saaren toiselle puolelle piti ylittää vuorisoinen keskiosa. Se olikin aikamoista kyytiä kun välillä nousut ja laskut olivat kuin vuoristoradassa. Saaren luonto oli kuitenkin kaunista ja nähtiin matkan varrella banaanipuita ja vuohia. Retkeen sisältyi myös rommitislaamossa käynti ja retken päätteeksi lojuttiin rannalla ja käytiin uimassa. Meri oli todella kirkasta ja aurinko paahtoi oikein kunnolla. Kun päästiin takaisin laivaan, olo oli rentoutunut ja onnellinen. Ensimmäinen saari oli nähty ja innolla odottamaan seuraavaa päivää.
Philipspurgin kaupunkiin pääsee yhteysaluksella eli laiva pysähtyy hieman kauempana. Yhteysaluksen hinta meno/paluu oli muistaakseni 7 $/hlö. Yhteysaluksella meno oli kuin discossa. Aluksella olivat isot telkkarit, jossa pyörivät karibialaiset musiikkivideot. Miehistö viihdytti matkustajia oikein kunnolla.
Ensimmäiseksi suunnattiin merenrantaan – Orient beachille, joka on saaren Ranskan puolella. Ranta oli todella upea ja vesi oli kristallinkirkas. Uitiin ja jatkettiin matkaa. Matkalla nähtiin todella upeita maisemia ja välillä pysähdyttiin ihailemaan maisemia. St Maartenille ovat myös kuuluisuudet ostaneet taloja. Valitettavasti näitä taloja ei ole mahdollista nähdä tieltä, koska pihoja ympäröivät korkeat aidat. Pysähdyttiin myös Marigotissa, joka on Ranskan puolen isoin kaupunki. Meillä oli hirveä nälkä eli mentiin syömään pizzaa ja täytettyä lettuja. Täällä sai maksaa euroissa, mikä oli todella ihmeellinen. Myös tarjoilija kyseli meiltä, että osaatteko ranskaa.
St Maarten Ranskan omistamalla puolella on todella Eurooppalainen tunnelma. Syömisen jälkeen jatkettiin matkaa ja suunnattiin kuuluisalle Maho beachille. Maho beach on kuuluisia siitä, että sen vieressä on Alankomaiden puolen lentokenttä, jonka kiitorata päätyy melkein suoraan mereen. Välissä on vain kapea hiekkaranta, autotie ja aita. Kun iso lentokone laskeutuu, tuntuu, että sitä voi melkein koskettaa. Kun lentokone lähtee nousukiitoon, silloin moottoreiden ilmapaine on niin kova, että ihmisten tavarat rannalla joutuvat mereen. Me ei oltu rannalla kovin pitkään, mutta yksi iso kone ja muutama pieni yksityiskone nähtiin laskeutuvat. Ei saatu laskeutuvasta isosta koneesta kunnon kuvaa, koska tilanne oli todella nopeasti ohi. Saksalaiset taas saivat siitä todella hyvän kuvan eli he lupasivat lähettää sen meille sähköpostiin. Tämä oli meidän viimeinen pysähdyspaikka ja suunnattiin takaisin kaupunkiin. Oltiin todella tyytyväisiä retkeen ja tutustuttiin myös todella ihanaan saksalaispariskuntaan.
Kolmas pysähdyspaikka oli Nevis & St Kitts, Basseterre.
Saint Kitts ja Nevis on kahden pienen Karibianmeren saaren muodostama valtio. Saaret erottaa vain noin kolme kilometriä leveä The Narrows -salmi. Pääkaupunki on Basseterre ja saaret ovat tuliperäisiä.
Huomattiin heti, että tällä kertaa satama oli aivan kaupungissa. Eli ei tarvinnut paljon kävellä kun oltiin jo keskustassa. Tämä saari poikkesi edellisistä aika paljon. Kaupungissa oli todella paljon paikallisia ihmisiä ja myös arkkitehtuuri oli hyvin poikkeavaa – muistutti hyvin paljon englantilaista arkkitehtuuria. Pyörittiin kaupungilla jonkun aikaa kun huomattiin keskusaukiolla saarikierroksen tarjoajia. Saarikierroksen tarjoajia on aina myös satamassa, mutta halutaan aina hiukan kartoittaa tilannetta, että mitä kyseisellä saarella on hintataso ja mihin hintaan kierroksia tarjotaan. Tämän kerran autossa oli myös jääkaappi eli kaikki kylmät juomat kuuluivat hintaan ja kierros maksoi 15 $/hlö eli todella edullinen.
Puutarhassa käynnin jälkeen juotiin paikalliset rommisekoitukset, jota autokuski tarjosi. Kyllä maistui hyvälle. Sitten lähdettiin jatkamaan matkaa. Matkan varrella nähtiin paikallista elämää ja viimeinen pysähdys oli saaren Atlantin puoleisella rannikolla, jossa oli aivan upeat näkymät merelle.
Neljäs pysähdyspaikka oli Dominica, Roseau.
Dominica on pieni saarivaltio Karibianmerellä ja sen pääkaupunki on Roseau. Saaren itärinteet kuuluvat maailman sateisimpiin alueisiin ja sadetta kyllä saatiin myös sinä päivänä kun me vierailtiin Dominicalla.
Dominicalla käyntiä olin odottanut innolla, koska saarella on kuvattu Pirates of the Caribbean (1 ja 2) elokuvat. Saarella on sademetsiä, paljon rehevää kasvustoa, vesiputouksia ja kuplivia, kuumia lähteitä. Eli tämä saari eroaa kyllä aika lailla muista matkan pysähdyspaikoista.
Roseaun satama on myös hieman erilainen kuin aiempien pysähdyspaikkojen satamat. Heti satama-alueella on paikallinen tori, jossa myytiin kaikkea krääsää. Satama-alue on myös aidattu eli retkimyyjät eivät pääse alueelle ollenkaan. Jotkut yksittäiset retkitarjoajat siellä olivat, mutta varmaan joutuvat maksamaan etukäteen jonkun maksun, että pääsivät alueelle.
Heti kun päästiin porteista ulos, retkimyyjiä oli sitten pilvin pimein. Yksi myyjä oli erittäin aktiivinen ja huomattiin, että hänen vieressä oli jo yksi pariskunta odottamassa. Tässä retkiä tehtiin ns. pakettiautoilla, johon mahtui 6 henkilöä + autokuski. Näin ollen auto lähti vasta kun 6 henkilöä oli koossa. Juteltiin hieman tämän saksalaispariskunnan kanssa ja huomattiin, että tultiin todella hyvin juttuun eli ajateltiin, että ilman muuta lähdetään heidän kanssa retkelle. Kohta tuli vielä yksi saksalaispariskunta ja hekin tulivat meidän kanssa samaan autoon eli retki sai alkaa.
Ensimmäiseksi suunnattiin pieneen luonnonpuistoon, jossa oli paljon erilaisia kasveja ja puita sekä pienimuotoinen museo, jossa oli kerrottu Dominican luonnosta ja elämistä.
Seuraava pysähdyspaikka oli yksi Pirates of the Caribbean kuvauspaikoista. Sinne piti kävellä kapeaa siltaa pitkin ja sillan alla virtasi joki. Olen erittäin korkeapaikkakammoinen eli mulle tämä sillan ylitys oli aivan hirveä. Aina välillä satoi kaatamalla vettä eli kaikki polut olivat todella märkiä ja välillä piti hyppiä lätäköiden yli. Vihdoin saavuttiin sitten paikkaan, jossa Pirates of the Caribbean yksi kohtaus oli kuvattu. Kyseessä on kohtaus, jossa Jack Sparrow pakotettiin hyppäämään korkealta kapeaan kuiluun. Kuilun pohjalla virtaa joki. Meidän autokuski vakuutti, että Jonnyt Depp hyppäsi kuvauksissa ihan itse siihen kuiluun. Itse en olisi kyllä hypännyt.
Kyseinen paikka on siis todellinen sademetsä, eikä siellä ole polkuja, että pääsisi sandaaleilla kävelemään. Meidän ryhmästä minä, mieheni ja saksalaismies lähdettiin kuitenkin hieman pidemmälle sademetsään, koska haluttiin nähdä vesiputous, joka oli joen yläpuolella. Polku oli siis todella haasteellinen, koska meillä kaikilla oli sandaalit jalassa. Kerran vajosin polulla mutaan ja monta kerta melkein kaaduin, koska polku oli täynnä puun juuria ja ne olivat erittäin liukkaat. Eli siinä olisi tarvittu kyllä vaelluskengät. Mutta olin erittäin tyytyväinen, että lähdettiin hieman pidemmälle, koska muuten emme olisi nähneet vesiputousta eikä kunnon sademetsää.
Tämän jälkeen käytiin vielä kuplivilla lähteillä ja katsottiin kaukaa vesiputouksia. Meitä ärsytti todella paljon, että tämä kuski ei vienyt meitä lähemmäksi vesiputouksia vaan esitteli näitä kaukaa. Onneksi nähtiin hienoja vesiputouksia San Juanin sademetsässä. Tämän jälkeen sitten lähdettiinkin takaisin Roseau kaupunkiin, jossa tehtiin pieni kaupunkikierros. Roseaun kaupunki ei ollut mielestäni kovin viehättävä eikä siinä varsinaisesti ollut mitään nähtävyyksiä. Eli Dominica on todellakin vain luontokohde.
Viides eli viimeinen pysähdyspaikka oli Bridgetown, Barbados.Barbados on Atlantin ja Karibianmeren välissä sijaitseva saarivaltio ja se kuuluu Pieniin Antilleihin. Saari on siis itsenäinen, mutta valtionpäämiehenä on Englannin kuningatar. Barbadoksella huomaa todella hyvin brittiperinteet ja siellä on tietysti myös vasemmanpuolinen liikenne.
Barbadoksesta olin myös lukenut ja katsonut kuvia etukäteen. Valkoiset rannat ja turkoosi meri näyttävät kuvilta niin ihanalta ja kyllä tämä paikka on oikeastikin todella kaunis.
Ajateltiin siis taas mennä saarikierrokselle, koska siinä siis näkee todella paljon. Barbadoksen satama on isoin verrattuna muihin aiempiin satamiin ja sen yhteydessä on paljon pieniä kauppoja. Satamarakennuksessa on myös pieni liike, jossa saa saaren karttoja ja voi tutustua saaren nähtävyyksiin eri esitteiden avulla. Otettiin sieltä kartta ja muutamia esitteitä. Huomattiin, että saarella on myös mielenkiintoinen eläinpuisto, johon halutaan mennä. Siirtyessä satamasta ulos taksien luo, huomattiin tuttu saksalaispariskunta, joihin tutustuttiin Dominicassa. Päätettiin ottaa taas yhteinen taksi. Meidän kanssa samaan taksiin tuli myös jenkkiläispariskunta.
Ensimmäiseksi siirryttiin rannalle, joka oli siis käsittämättömän kaunis. Rannalla oli vain muutamia henkilöitä eli tunnelma oli todella ainutlaatuinen.
Tässä kuvia rannasta, joka sijaitsee saaren länsirannikolla.
Rannalla käynnin jälkeen siirryttiin katsomaan Barbadoksen vanhinta kirkkoa. Kirkko on aika pieni, mutta todella viehättävä.
Kirkossa vierailun jälkeen siirryttiin maaseudulle, jossa nähtiin sokeriruoho- ja banaaniplantaaseja.
Retken jälkeen suunnattiin vielä Bridgetownin kaupunkiin. Kaupunki on hyvin brittityylinen, mutta kyllä karibialaista tunnelmaakin löytyy. Pyörittiin varmaan noin tunti kaupungilla ja käveltiin takaisin laivaan syömään myöhäistä lounasta. Taas oli takana erittäin onnistunut päivä.
Bridgetown
Viimeinen päivä laivalla oli meripäivä, koska laiva lähti siirtymään Barbadokselta takaisin San Juaniin. Laivapäivä meni todella leppoisasti löhöilleen auringossa ja välillä vilvoitellessa uima-altaalla. Laivalla vietettiin myös sinä päivänä ystävänpäivää ja paljon oli kaikenlaista ohjelmaa. Tämä oli meidän viimeinen ilta laivalla. Viikko meni todella nopeasti, mutta viikon aikana ehti tapahtua niin paljon ja nautittiin kaikesta täysillä. Tykättiin risteilystä todella paljon ja ollaan varmoja, että vielä joskus palataan Karibialle risteilemään. Seuraavan kerran mennään tietysti eri reitille. Mielestäni parhaat reitit ovat sellaiset, jossa on mahdollisimman paljon pysähdyspaikkoja.
Illalla piti jo pakata isot laukut ja jättää ne hytin ulkopuolelle. Kaikki matkalaukut kuskataan heti aamulla satamarakennukseen, josta asiakkaat noutavat ne tietyltä alueelta oman värikoodin mukaan. Myös poistumisaika kerrottiin illalla jaetuissa infolehdessä. Meillä se oli 8.30-8.45.
Poistuminen laivasta oli todella nopea ja ruuhkia ei päässyt syntymään ollenkaan. Löydettiin meidän laukut satamasta ja siirryttiin ulos. Tarkoitus oli siirtyä lentoasemalle, koska meillä oli lento takaisin Floridaan – Fort Lauderdaleen. Lennon piti lähteä vasta 14.30 ja mietittiinkin, että mitä ihmettä me tehdään lentoasemalla näin kauan. Kun saavuttiin lentoasemalle huomattiin, että JetBluella lähtee myös aikaisempi lento (klo 12) Fort Lauderdaleen. Kysyttiin tiskiltä, että voidaanko vaihtaa liput aikaisempaan ja meille kerrottiin, että vaihto maksaa 15 $/hlö, mutta jos otetaan standby liput, silloin se ei maksa mitään. Otettiin tietysti sitten standby liput. Siinä on tietysti riski, että kone on täynnä ja ennen meitä on paljon muita, jotka odottavat standby lipulla koneeseen pääsyä. Kaikki meni kuitenkin hyvin ja päästiin aikaisempaan koneeseen. Kiitos JetBluelle hyvästä palvelusta.
Lento kesti 2,5 h ja klo 15 oltiin jo hakemassa lentokentältä autoa siirtyäkseen Orlandoon. Loppumatkasta kerron seuraavassa postauksessa.
Hei Kristine.
Oliko pysähdyspaikoissa retkiä snorklaamaan tai sukeltamaan? Entä oliko tarjolla köysiratoja tai muita tämän kaltaisia aktiviteetteja?
Kaikilla laivayhtiöillä on tarjolla snorklaus- ja sukellisretkiä. Myös muita lukuisia retkiä on tarjolla. Me pidettiin retkiä kalliina, sen takia ostettiin satamasta retki, yleensä tarjolla oli siis saarikierros. Oltiin niihin retkiin todella tyytväisiä ja näin tutustuu paikkoihin todella hyvin.